Yhdistymisvapaus
Perustuslaillisella yhdistysmisvapaudella (PeL 13 §) turvataan oikeus ilman erillistä lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen sekä osallistua yhdistyksen toimintaan. Perustettava yhdistys voi olla joko rekisteröity tai rekisteröimätön. Yhdistyksillä on sisäinen itsemääräämisoikeus ja toimintavapaus (yhdistysautonomia), jolloin yhdistys esimerkiksi hyväksyy ja erottaa jäseniä. Yhdistyksen jäseninä voivat olla yksityiset henkilöt, yhteisöt tai säätiöt. Jokaisella henkilöllä on oikeus itse päättää, haluaako hän hakea jonkin yhdistyksen jäsenyyttä tai erota yhdistyksen jäsenyydestä. Henkilöllä on myös oikeus olla kuulumatta yhdistykseen (negatiivinen yhdistymisvapaus), eikä tästä saa aiheuta hänelle vahinkoa.
Oleellinen kysymys onkin, ovatko kalatalousalueet yhdistyksiä perustuslain yhdistymisvapauden näkökulmasta?
Kalastuslain 23 §:n mukaisesti kalatalousalueet ovat lakisääteisiä julkisoikeudellisia yhdistyksiä (ns. välillinen julkishallinnon yksikkö), joiden jäseniä ovat alueen kalastusoikeuden haltijat sekä valtakunnalliset kalastusalan järjestöt (ei-valtiollisia toimijoita). Kalastusoikeuden haltijoiden jäsenyys perustuu kiinteistön omistamiseen eli osakkuuten yhteisistä vesialueista. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa luettelon valtakunnallisista kalastusalan järjestöistä viideksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenyys on pakollinen, siitä ei voi erota, eikä siitä voida erottaa.
Kalatalousalueen päätösvaltaa käyttää yleiskokous. Kalatalousalue ei ole kuitenkaan täysin itsenäinen toimija. Kalatalousalueen päätösvaltaa ohjaa kalataloushallinto, eli Maa- ja metsätalousministeriö, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät. Lisäksi Luonnonvarakeskus ja Kalatalouden Keskusliitto ohjeistavat toimintaa esimerkiksi asiakirjamalleilla.
Kalastusoikeuden haltijat ovat pakkojäseniä julkishallinnon valvomassa ja ohjaamassa toimintaympäristössä.
Kalatalousalueen päätöksien sisällöstä ei voi valittaa. Se, jonka oikeutta kalatalousalueen yleiskokouksen tai hallituksen taikka toiminnanjohtajan (tiedoksianto) tekemä päätös koskee, voi vaatia kalatalousalueen yleiskokoukselta päätöksen oikaisemista sillä perusteella, että päätös ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä taikka on lain, asetuksen tai kalatalousalueen sääntöjen vastainen taikka poikkeaa siitä, mitä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on määrätty. Oikaisuvaatimus-menettelystä säädetään hallintolaissa. Oikaisuvaatimuksen käsittelee kalatalousalueen yleiskokous. Valitus oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen tehdään hallinto-oikeuteen noudattaen hallintolainkäyttölain säännöksiä.
Erityisen ongelmalliseksi perusoikeusnäkökulmasta asetelman tekee se, että käyttö- ja hoitosuunnitelma on pakottava asiakirja. Kalatalousalueen ja kalastusoikeuden haltijoiden on pakko noudattaa hyväksyttyä käyttö- ja hoitosuunnitelmaa, olipa se minkä sisältöinen tahansa.