Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatijalle


Kalatalousalueiden lakisääteisinä tehtävinä on laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma, hyväksytyn suunnitelman toimeenpano ja sen vaikutusten seuranta (KalL 24.1 § kohta 2). Käyttö- ja hoitosuunnitelman tarkoituksena on turvata alueen kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto ja käyttö sekä biologinen monimuotoisuus, ja edistää vapaa-ajan sekä kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä (KalL 35 §). Käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältövaatimuksista säädetään kalastuslain 36 §:ssä.


Kalastuslain 23 §:n mukaisesti kalatalousalueet ovat lakisääteisiä julkisoikeudellisia yhdistyksiä (ns. välillisen valtionhallinnon yksiköitä), joiden jäseniä ovat alueen kalastusoikeuden haltijat sekä valtakunnalliset kalastusalan järjestöt. Kalastusoikeuden haltijoiden jäsenyys perustuu kiinteistön omistamiseen eli osakkuuteen yhteisistä vesialueista. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa luettelon valtakunnallisista kalastusalan järjestöistä viideksi vuodeksi kerrallaan. Kalatalousalueen jäsenyys on pakollinen; siitä ei voi erota, eikä siitä voida erottaa. ”Kalatalousalueen toimielimen jäseneen ja toimihenkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin, kun he hoitaessaan julkista hallintotehtävää käyttävät julkista valtaa.” (KalL 29.2 §)

Suomessa on 118 kalatalousaluetta, joiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien mallina on käytetty Luonnonvarakeskuksen laatimaa ”Ehdotusta Porvoon-Sipoon kalatalousalueen merialueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi”, Luonnonvara ja biotalouden tutkimus 59/2019. Ehdotuksen tarkoituksena oli toimia mallina siitä, millaisiksi suunnitelmat tulisi sisällöllisesti konstruoida.

Kalastuslain esitöihin (HE 192/2014, s. 19) on kirjattu, millä tavoin käyttö- ja hoitosuunnitelmat tulisi laatia: ”Esityksessä säädettäisiin jokaiselle kalatalousalueelle velvollisuus käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimiseksi ja käyttöönottamiseksi. Suunnitteluprosessi olisi osallistava, alhaalta ylöspäin suuntautuva, ja suunnitelmien tulisi perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon.” Tarkoituksena oli ja on osallistaa ja sitouttaa kaikki asianosaiset tahot suunnitelman sisältöön siten, että lopputulos on kaikkien osapuolien hyväksymä kompromissi.

Kalastuslain eduskuntakäsittelyn aikana myös maa- ja metsätalousvaliokunta käsittely kyseistä asiaa: ”Valiokunta pitää välttämättömänä, että kestävän käytön mukaiseen säänneltyyn muikun troo-likalastukseen soveltuvat vesialueet, troolikalastuksen määrä saaliineen, kalastuksen kesto sekä tekniset määräykset määritetään uusissa kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmissa tiiviissä yhteistyössä osakaskuntien kanssa.” (MmVM 31/2014, s. 7)

Kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma on voimassa enintään 10 vuotta hyväksymispäivämäärästään. Muutaman vuoden kuluttua tulee ajankohtaiseksi aloittaa työt voimassa olevien käyttö- ja hoitosuunnitelmien päivittämiseksi. Toivottavasti tällä kertaa päivitystyössä osallistetaan ja sitoutetaan kaikki asianosaiset.

Näkemyksiä käyttö-ja hoitosuunnitelman tilaajalle, laatijalle ja esittelijälle