Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatijalle



Edellisen kalastuslain aikana käyttö- ja hoitosuunnitelma oli suuntaviivat antava ohje kalastusalueen kalakantojen hoitoon ja kalastuksen järjestämiseen (KalL 286/1982; 82 §, kts. myös HE 214/1980 ss. 29 - 30). Nykyisin käyttö- ja hoitosuunnitelma on ELY-keskuksen viranomaispäätöksellään hyväksymä sitova asiakirja, jota kalatalousalueen, osakaskuntien ja kalastusoikeuden haltijoiden on pakko noudattaa. ELY-keskukset käyttävät käyttö- ja hoitosuunnitelmia myös viranomaispäätösten perusteluina, esimerkiksi myöntäessään alueellisia lupia kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen (KalL 13 §) ohittaen kalastusoikeuden haltijan päätäntävallan.


Nykyinen käyttö- ja hoitosuunnitelma on siis sitova asiakirja, jonka tavoitteista, sisällöstä, valmisteluprosessista, voimassaolosta, hyväksymisestä, toimeenpanosta ja toimeenpanijoista säädetään kalastuslaissa. Käyttö- ja hoitosuunnitelman laadintaan käytetään apuna erilaisten tahojen, muiden muassa Luonnonvarakeskuksen, laatimia lakia alemmanasteisia ohjeita.


Käyttö- ja hoitosuunnitelman tilaajan ja laatijan on syytä varmistaa, että suunnitelma ei loukkaa kenenkään perusoikeuksia (kts. PeL 22 §).

Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. (PeL 118 §, kts. myös KalL 29 §).


Näkemyksiä käyttö-ja hoitosuunnitelman tilaajalle, laatijalle ja esittelijälle