Alueellinen lupa kaupalliseen kalastukseen

Vuoden 2026 alusta Elinvoimakeskus (EVK) voi myöntää kaupalliselle kalastajalle enintään viiden vuoden määräajaksi alueellisen luvan (= kalastusoikeuden haltijan tahdon vastaisen pakkoluvan) kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen tilanteessa, jossa kalastusoikeuden haltija ja kaupallinen kalastaja eivät ole itse tai kalatalousalueen avustuksella päässeet yhteisymmärrykseen yksityisoikeudellisen kalastussopimuksen ehdoista (KalL 13§).

Elinvoimakeskuksen pakkolupa tarkoittaisi samaa kuin jos riistavarojen kestävän tuoton ja hyödyntämisen sekä käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumisen turvaamiseksi Suomen riistakeskus voisi myöntää kaupalliselle metsästäjälle enintään viiden vuoden määräajaksi luvan kaupallisen metsästyksen harjoittamiseen kenen tahansa omistamalla maa-alueella.

Kalastuslain esitöiden (HE 192/2014 s. 38) mukaisesti ”Kalastuksen kestävyyden turvaamisen ohella lainuudistuksen eräänä keskeisenä tavoitteena on parantaa kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä ja helpottaa kaupallisten kalastajien mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoaan sekä lisätä kotimaisen kalan tarjontaa niin kauppoihin kuin jalostustoimintaankin. Tässä tarkoituksessa säädettäisiin kaupallisille kalastajille mahdollisuus päästä vesille myös sellaisissa tilanteissa, joissa se ei onnistu kalastusoikeuden haltijoiden kanssa tehtävillä sopimuksilla. Tällaisia tilanteita saattaa käytännössä esiintyä esimerkiksi kalastusoikeuden haltijoiden sopimuksentekohaluttomuuden tai passiivisuuden vuoksi tai siitä syystä, että omistajiin ei saada yhteyttä. Erityisen ongelmallinen tilanne on vesialueilla, joilla kalavarat kestäisivät niiden laajaperäisemmän hyödyntämisen, mutta sopimustoiminnan ongelmat estävät tarpeettomasti kaupallisen kalastuksen harjoittamisen.”

”Tarkoituksena olisi, että ELY-keskuksien myöntämä lupa olisi viime sijainen ja poikkeustapauksissa käytettävä keino päästä kalastamaan alihyödynnettyjä kalakantoja kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvilla vesialueilla.” HE 192/2014 s. 18

Kun kaupallinen kalastaja lähettää Elinvoimakeskukselle kalastuslain 13 §:n mukaisen lupahakemuksen, Elinvoimakeskus julkaisee kotisivuillaan kuulutuksen/lausuntopyynnön asian vireilläolosta. Tällä menettelyllä Elinvoimakeskus varaa asianosaisille ja myös muille kuin asianosaisille mahdollisuuden lausua ehdotetusta poikkeusluvasta.

Kalastusoikeuden haltijoiden tulee ehdottomasti antaa asiasta lausunto, jossa tuodaan esille, miksi kahdenkeskisissä neuvotteluissa ei päästy sopimukseen edes kalatalousalueen avustuksella ja miksi Elinvoimakeskuksen ei tulisi myöntää kalastuslain 13 §:n mukaista lupaa hakijalle.

Pakkoluvan myöntämisen edellytykset Elinvoimakeskuksissa (KalL 13 §)

Elinvoimakeskus tekee päätöksen poikkeusluvasta käsiteltyään lausunnot. Elinvoimakeskus voi myöntää poikkeusluvan lupahakemuksen mukaisesti tai muutettuna, jos lupahakemus täyttää kalastuslain 13 § 1momentin neljä ehtoa sekä 3 momentin ehdon;
1) vesialue on käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritetty kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvaksi;
2) vesialueen kalakantojen tila mahdollistaa niiden hyödyntämisen kaupalliseen kalastukseen;
3) luvanhakija ei ole itse eikä kalatalousalueen avustuksella päässyt kalastusoikeuden haltijoiden kanssa sopimukseen vesialueen käyttämisestä kaupalliseen kalastukseen; ja
4) kaupallisen kalastuksen harjoittamisesta ei aiheudu merkittävää haittaa alueen rannanomistajille tai -haltijoille tai alueen muulle käytölle.

3 momentti; Edellä 1 momentissa tarkoitettua lupaa ei saa myöntää, jos luvan nojalla tapahtuva kalastus heikentäisi kohtuuttomasti kalastusoikeuden haltijan mahdollisuutta hyödyntää kalastusoikeuttaan tai jos siitä aiheutuisi muuta merkittävää haittaa.

”Luvan myöntäminen on sidottu kalavarojen kestävän tuoton varmistamiseen ja käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseen. Lupia voidaan siten myöntää vain alueille, joiden kalakannat kestävät niiden taloudellisen hyödyntämisen ja jotka on käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritelty tähän tarkoitukseen hyvin soveltuviksi.” HE 192/2014 s. 38

”Mahdollista lupaa myöntäessään viranomaisen tulisi lisäksi harkita, olisiko lupahakemuksessa esitetty kalastus mahdollista ilman, että siitä aiheutuu merkittävää haittaa vesialuetta ympäröivien rantojen omistajille tai vesialueen muulle käytölle. Muuna käyttönä tässä yhteydessä pidettäisiin esimerkiksi alueella jo harjoitettavaa kaupallista kalastusta, joka tapahtuu kalastusoikeuden haltijalta saatuun lupaan perustuen.” HE 192/2014 ss. 38 – 39

”Lupajärjestelmällä ei perustettaisi kaupallisille kalastajille uutta, omistajan luvalle vaihtoehtoista järjestelmää, jolla vaikutettaisiin kalastusoikeuden haltijoilta luvan saaneiden kalastajien kalastusmahdollisuuksia heikentäen, vaan tällainen merkittävä heikentäminen olisi tulkittava 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi merkittäväksi haitaksi alueen muulle käytölle.” HE 192/2014 s. 39

Pykälän 2 momentissa säädetään myönnettävään pakkolupaa liitettävistä ehdoista. ”Lupaehdoilla pyritään varmistamaan alueen kalastuksen ekologisen kestävyyden säilymisen lisäksi se, ettei kalastuksesta aiheutuisi 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää haittaa.” HE 192/2014 s. 39
Merkittäväksi haitaksi katsotaan kalastusoikeuden haltijoilta luvan saaneiden kalastajien kalastusmahdollisuuksien heikentäminen.

Vuoden 2025 lopussa VEALO ry:llä on tiedossa 12 kalastuslain 13 §:n mukaista hakemusta, joista kahden käsittely on kesken hallinto-oikeudessa, yhden käsittely on kesken Elinvoimakeskuksessa, neljä hakemus on hyväksytty tiukoilla rajauksilla ja viisi hakemusta on hylätty ELY-keskuksissa.