Mitä käyttö- ja hoitosuunnitelman (KHS) laatimisessa tulisi ottaa huomioon?


KHS:n sisällön minimivaatimus löytyy kalastuslain 36 pykälästä. KHS:n sisältö tulisikin kirjoittaa minivaatimukset täyttäen ja niin suppeasti ja selkokielisesti, ettei kalatalousalue vahingossa esimerkiksi löyhäsanaisuudella laadi sellaisia osatavoitteita, tavoitteita ja toimenpiteitä, mekanismeja tai aluemäärittelyjä, joita kalastusoikeuden haltijat eivät pysty sopimuskaudella toteuttamaan, tai jotka muodostuvat kalastusoikeuden haltijan määräysvaltaa loukkaaviksi.

Tulee muistaa, että kalastusoikeuden haltijat eli osakaskunnat ovat se taho, joka vastaa kalastuksen järjestämisestä käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti koko suunnitelman voimassaoloajan (KalL 41§).

Toinen tärkeä huomioon otettava seikka on se, että ELY-keskus voi käyttää hyväksyttyä KHS:aa viranomaispäätöksen perusteluna. Tämä koskee erityisesti ELY-keskuksen mahdollisuutta myöntää alueellinen lupa kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen. Mikäli vesialue on käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritetty kaupalliseen kalastukseen sopivaksi, niin tämän ja kolmen muun ehdon täyttyessä ELY-keskus voi myöntää kaupalliselle kalastajalle enintään viiden vuoden määräajaksi luvan kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen ohittaen kalastusoikeuden haltijan päätäntävallan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupapäätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta (KalL 13 §).


KHS:n laatijan kannalta ongelma on se, laissa ei ole määritetty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti kaupalliseen kalastukseen hyvin sopivista alueista, eikä maa- ja metsätalousministeriö ole antanut asiasta asetusta. Laatijan on syytä pohtia, voiko hän ylipäätään millään tavalla määrittää kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvia alueita, koska sen seurausvaikutuksena puututaan merkittävästi vesialueen omistajan kalastusoikeuteen, joka on perustuslailla suojattua omaisuutta.

Käyttö- ja hoitosuunnitelma voidaan laatia enintään 10 vuoden pituiseksi (KalL 38 § kts. myös HE s. 51). Laatijan tulee tarkoin harkita, kuinka pitkäkestoiseksi suunnitelma laaditaan. Hyvä kestoaika voisikin olla esimerkiksi kalatalousalueen hallituskauden pituus kolme vuotta.


Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa tulee myös laatia ehdotus vapaa-ajan kalastuksen yhtenäislupajärjestelmän kehittämiseksi. Yksi vaihtoehto voisi olla osakaskuntien vapaaehtoisuuteen perustuvat keskinäiset sopimukset useamman osakaskunnan muodostamiksi yhtenäislupa-alueiksi. Tarkoituksena on muodostaa yhtenäislupa-alueita, joiden toimintamalli tyydyttää kaikkia osapuolia. Nämä osakaskuntien vapaaehtoiset yhteenliittymät sopivat keskenään sallituista pyyntivälineistä, luvanmyynnistä ja luvanmyyntitulojen jakamisesta.

Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatijan tulee ottaa huomioon se, että kalastusoikeuden haltijat ovat kalatalousalueen pakkojäseniä ja käyttö- ja hoitosuunnitelmat ovat sitovia asiakirjoja, joita kalastusoikeuden haltijoiden on pakko noudattaa ja toimeenpanna. Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatijan onkin syytä varmistaa, että suunnitelma ei loukkaa kenenkään perusoikeuksia riippumatta siitä, minkä määräyksen, ohjeen tai mallin mukaisesti suunnitelma laaditaan. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (PeL 22 §, kts. myös PeL 107 §, KalL 14 §). Tämä koskee myös kalatalousalueita.

Kalatalousalueen toimielimen jäseneen ja toimihenkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin, kun he hoitaessaan julkista hallintotehtävää käyttävät julkista valtaa (KalL 29 §). Kalatalousalueen toimielimiä ovat yleiskokous, hallitus ja toiminnanjohtaja. Julkinen hallintotehtävä tarkoittaa hallinnollista toimeenpanovaltaa eli lakien toimeenpanoa sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia ja etuja koskevaa päätöksentekoa (esim. käyttö- ja hoitosuunnitelman valmistelu ja esittely). Julkinen valta on julkisyhteisöjen luonnollisiin ja oikeushenkilöihin kohdistamaa vallankäyttöä.

Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. (PeL 118 kts.myös KalL 29§). Kalastuslain 37 §:ssä säädetään, että jos kalatalousalue jättää ehdotuksen laatimatta määräajassa tai ei ehdotuksen palauttamisesta huolimatta laadi hyväksymisen edellytykset täyttävää ehdotusta, elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus voi pidättäytyä maksamasta kalatalousalueelle 82 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja varoja, kunnes hyväksymisen edellytykset täyttävä ehdotus on toimitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 82 §:n 1 momentin 2 kohdan varat käytetään kalatalousalueiden toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin.

Toimintavarojen pidätyksen uhka, tai muut taloudelliset uhat tai kannustimet eivät oikeuta laatimaan perusoikeuksia loukkaavaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.

Käyttö- ja hoitosuunnitelma on ELY-keskuksen hyväksymä kalastusoikeuden haltijoita sitova asiakirja, jota ELY-keskus voi käyttää viranomaispäätöksen perusteluna. Käyttö- ja hoitosuunnitelma tuleekin laatia kaikella vakavuudella edellä kerrottu huomioon ottaen sellaiseksi, että se on vesialueomistajien hyväksyttävissä.