Mikä on kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma?

Käyttö- ja hoitosuunnitelman tarkoituksena on turvata kalatalousalueen kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto ja käyttö sekä biologinen monimuotoisuus, sekä edistää vapaa-ajan että kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä. Käyttö- ja hoitosuunnitelman sisällöstä säädetään kalastuslain 36 §:ssä. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on voimassa enintään kymmenen vuotta sen hyväksymisestä. Kalatalousalueen lakisääteisenä tehtävänä on laatia ehdotus käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi.

Elinvoimakeskus (Lapin, Itä-Suomen, Lounais-Suomen) hyväksyy käyttö- ja hoitosuunnitelman sekä valvoo, että kalatalousalue toimeenpanee käyttö- ja hoitosuunnitelman. Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisen yhtenä edellytyksenä on, että alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä on käsitellyt kalatalousaleen laatiman ehdotuksen (KalL 37 §).

Kalatalousalueen kalavarojen käyttö ja hoito on järjestettävä hyväksytyn käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti (KalL 40 §). Kalastus on järjestettävä käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti ja kalastuksen järjestämisestä vastaa kalastusoikeuden haltija (KalL 41 §).

Aikaisemman kalastuslain mukaisesti käyttö- ja hoitosuunnitelma oli suuntaviivat antava ohje kalastusalueen kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämiseksi (KalL 286/1982; 82 §, kts. myös HE 214/1980 ss. 29 - 30). Tänä päivänä käyttö- ja hoitosuunnitelma on elinvoimakeskuksen viranomaispäätöksellään hyväksymä sitova asiakirja, jota kalatalousalueen, osakaskuntien ja kalastusoikeuden haltijoiden on pakko noudattaa siltä osin kuin suunnitelman toteuttaminen niitä koskee (KalL 40 §). Elinvoimakeskukset käyttävät käyttö- ja hoitosuunnitelmia myös viranomaispäätösten perusteluina, esimerkiksi myöntäessään alueellisia lupia kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen (KalL 13 §) ohittaen kalastusoikeuden haltijan päätäntävallan.